Pikkaran koulun historiaa

Pikkaralan koulu 1920-luvulla

Pikkaralan koulu 1920-luvulla

Pikkaralan koulun historian tapahtumia

(Koulumme entisen johtajan Jussi Rautiaisen tekstin pohjalta mukailtu historiikki)

Lähtökohtia 1800-luvun loppupuolella

Aluksi, kun alamme perehtyä yli 100-vuotiaan koulun historiaan, on paikallaan tarkastella lyhyesti myös kansanopetuksen tilaa viime vuosisadan loppupuolella. Maaseudulla opetus ennen kansakoulua oli kierto- ja rippikoulun varassa, kunnes v.1866 julkaistiin kansakouluasetus ja ensimmäisiä kansakouluja alettiin perustaa Oulun läänin kuntiin.

Oulun maaseurakunnan ensimmäinen kansakoulu aloitti työskentelynsä Konttisen talossa Madekoskella syyslukukauden alussa vuonna 1873. Tähän kouluun tuli oppilaita laajalta alueelta mm. Pikkaralasta ja Kiviniemestä, koska muuta koulua ei laajan kunnan alueella ollut. Maanviljelijä Kauppi muisteli sanomalehti Kalevan palstoilla koulumatkaansa myöhemmin näin: ”Nurkumatta tuolle uudelle tiedonlähteelle riennettiin, vaikka koulumatka oli yli 10 kilometriä talvella hiihtäen joskus jopa eväskelkkaa vetäen.” Oulun kaupunkiin perustettiin ensimmäinen kansakoulu vasta vuotta myöhemmin 1874. Tosin kansakoulun edeltäjänä Oulussa oli toiminut jo 24 vuotta ns. köyhäin ”pientenlastenkoulu”, joka toimi kirkon valvonnassa. Vuonna 1874 koulu muuttui Kajaanintullin kansakouluksi.

Konttisen koulu toimi Madekoskella aina vuoteen 1887, jolloin koulun johtokunta katsoi tarpeelliseksi koulun siirtämisen lähemmäksi kaupunkia. Koulua pidettiin Oulunsuussa Kastellin talossa, kunnes uusi koulutalo rakennettiin kolme kilometriä Oulun kaupungin silloiselta rajalta sijaitsevalle Myllykankaalle. Tähän uuteen koulurakennukseen siirrettiin myös vuonna 1882 Knuutilassa vuokrahuoneistossa toiminut tyttökansakoulu. Molemmat kansakoulut toimivat heti alussa ”sekakansakouluna” mies- ja naisopettajan johdolla.

Oulun maaseurakunnan ainoan koulun muutettua lähelle Oulun kaupunkia koulun perustaminen kauemmaksi Oulunjokivarteen kävi entistä tarpeellisemmaksi. Niinpä Pikkaralan koulun perustamispäätös tehtiin jo vuonna 1890 Oulun maaseurakunnan kuntakokouksessa. Huhtikuussa v. 1891 Oulunsuun koulun johtokunta päätti vuokrata huonetilat Adolf Sutelalta kymmeneksi vuodeksi alkaen elokuun 1. päivästä 1892. Sutelan talossa oli uuden pirtin rakentaminen meneillään ja niin päätettiin, että talosta rakennetaan sen verran pitempi, että koulua mahdutaan siinä pitämään. Opettajan käytettäväksi tuli kaksi kamaria ja kyökki sekä viljeltyä peltoa mainitusta talosta 300 neliösyltä.


Koulun perustaminen vuonna 1892

Päätös Pikkaralan kylän kansakoulun perustamisesta hyväksyttiin Koulutoimen Ylihallituksen esityksestä Keisarillisen Suomen Senaatin Kirkollisasiain toimikonnassa kesäkuun 25. päivänä 1892. 

Koulun alkaessa syksyllä oppilaita oli luokassa 27. Ensin suoritettiin oppilaiden sisäänkirjoitus ja sen jälkeen tunti käytettiin sisälukuharjoitukseen. 

Jo seuraavana vuonna koulun oppilasmäärä kohosi 40:een, ja lukuvuoden 1895–96 vuosikertomuksen mukaan koulussa on ollut mökkiläisen tyttöjä 8 ja poikia 17 sekä talollisten tyttöjä 7 ja poikia 16, yhteensä 48 oppilasta.

Pikkaralan koulun ensimmäinen johtajana on ollut Juho Raappana, jonka kertomus koulun alkuvaiheista saatiin lukea sanomalehti Liitosta 30 vuotta myöhemmin Oulunjoen kunnan viettäessä koulunsa 50-vuotisjuhlia vuonna 1923. Tässä suora lainaus kirjoituksesta Juho Raappanan ensimmäisistä vuosista Pikkaralan koulun opettajana:

Lokakuun 22. päivänä 1892 aukenivat koulun ovet ja nelisenkymmentä 10–15 vuoden ikuista lapsukaista otettiin koulun ensi osastolle ammentamaan tiedon jyväsiä. Koulusalina oli Sutelan avara pirtti, mutta talvet 1892 ja – 93 olivat kylmiä. Moneen viikkoon ei elohopea päässyt alle 40 asteen. Ja Sutelan tuvan lattia oli uutuuttaan hatara. Kun aamulla vahvasti lämmitettiin, nousi elohopea mittarissa katon rajassa aina 30 lämpöasteeseen, mutta lattialla vesi jäätyi. Kysyttiin siinä rohkeutta opettajalta, jonka piti näissä oloissa istuttaa pieniä, kasvavia lapsia 4 tuntia yhtä kyytiä opetustyössä. Mutta opettajapa keksi keinon: Kun puoli tuntia oli opetettu, leikittiin toinen puoli, pyörittiin vinhasti piiriä ja voimisteltiin, ja niin pysyivät jäsenet taas seuraavaan puolituntisen lämpimänä.

Laajalta alalta olivat oppilaat koulussa. Viittä kilometriä pitempää koulutaivalta ei kuitenkaan kellään liene ollut, mutta talvipakkasilla oli sekin tuntuva matka. Joka päivä hiihtivät Pilpajärvisten torpparien lapset yli 5 km:n taipaleen ja sama matka oli Sanginsuun lapsillakin. Koulumatkalla ei hiihtäissä palellut, Mutta kun luokkahuoneeseen oli tultu, panetti opettaja turkin päälle ja huopatossut jalkoihin, juoksutti piirileikkiä ja opetti. Se oli sitä aikaa, eikä sitä silloin erityisemmin ihmetelty, jatkaa Juho Raappana kirjoituksessaan.

Suhteet koulun opettajan ja ”oppilasten” vanhempain välillä olivat erittäin lämpimät. Tutkintopäivinä ja joulujuhlina ajoi hevosia sankat joukot Sutelan kartanoon ja nuori opettaja rouvineen oli vieraanvaraisina isäntinä. Tuhkatiheään sai opettaja vieraskutsuja ja joka talvisunnuntai ajoi hevonen noutamaan opettajia kyläilylle. Tällaisisa oloissa tuntui opettajankin työskentely keveämmältä ja vastukset voitettiin aina yhteisvoimin. Niinpä onkin Juho Raappanalla – sanojensa mukaan – jäänyt varsin mieluiset muistot opettaja-ajaltaan Pikkaralan kylässä. Juho Raappana toimi myöhemmin toimittajana Oulussa ja Kemissä ja rohkeana miehenä perusti yksin sanomalehti Kalevan Ouluun.

Edellä kerrottu koulutilan vetoisuus korjattiin johtokunnan pöytäkirjan mukaan jo kesällä 1893, jolloin lattian täytteeksi lisättiin kaksi kertaa multaa ja kaksi kertaa sammalia, kerros vähintään kahden tuuman paksuudelta. Lisäksi, kun uuden koulurakennuksen hirret olivat laskeutuneet, voitiin hirsien välit tikitä paremmin.

Pian myös Oulun maaseurakunnan kahden koulun yhteinen johtokunta alkoi parannella olosuhteita koululla: Pikkaralan kouluun päätettiin hankkia kaappi koulutarpeiden säilytystä varten, kaksipuoleinen höyläpenkki, tusina talttoja, vintilä terineen, ym. veistotyökaluja. Suvelin leskeltä päätettiin myös ostaa höyläpenkki 15 markalla, kun kaksipuoleista höyläpenkkiä ei ole onnistuttu saamaan. Sitä paitsi sai johtokunnan jäsen J. Alatalo hankkia höyläpenkin kohta Pikkaralan kylässä tapahtuvasta huutokaupasta. Näin koulun kalustaminen edistyi. Taloudenhoitajaksi valittiin talollinen Erik Pukki. Hänen tehtäviinsä kuului pitää huoli koulun pienimmistä taloudellisista asioista. Pöytäkirjan mukaan johtokunta päätti myös panettaa paperit seinille opettajan kamareihin ja kustannuksista päätettiin sovitella edullisimmasti talon isännän kanssa.

Lokakuun 1894 kokouspöytäkirjasta löytyvät opettaja Raappanan esittämät toivomukset koulun suhteen:

  1. a)      Päätettiin hankkia koululle kolme uutta pulpettia.

  2. b)      Koska sekakoulussa on yksi ulkohuone (hyyskä) riittämätön, on toinen laitettava entisen lisäksi.

  3. c)      Keskusteltiin puuttuvan käsityökaluston lisäämisestä ja päätettiin hankkia tarvittavat esineet paikan päältä.

  4. d)      Puuseppä Tepastolta aiottiin ostaa käytetty höyläpenkki 10 markalla ja toivottiin, että se korjattaisiin samaan hintaan.

  5. e)      Pikkaralan koulun käsitöitä tehdään Wasalan tuvassa. Hyyryä siitä hyväksyttiin maksettavaksi 30 markkaa vuodessa.

Opettaja Juho Raappana huolehti myös oppikirjojen kehittämisestä koululla. Johtokunta päätti ostaa oppikirjoja varattomia oppilaita varten, esimerkiksi Jänneksen Suomen kielioppi.

Samoin hyväksyttiin, että Pikkaralan kylän koulussa saadaan käyttää Y. Koskisen Historiaa ja Suomen historiaa,

vallankin kun Y. Koskisen Historia on entistä A. Wallinin oppikirjaa käytännöllisempi.

Johtokunta hyväksyi kansakoulun 1. osastoilla käytäntöön otettavaksi Sundvallin Raamatun historian sekä Maantieteen, Yleisen ja Suomen historian sekä Luonnontieteen oppikirjan,

kuitenkaan oppilaiden tarvitsematta kaksin kirjoja samasta oppiaineesta hankkia.

Pikkaralan koulun ensimmäisten päiväkirjojen lehdiltä käy selville, että luetuimpia kirjoja olivat Uusi Testamentti, Vänrikki Stoolin tarinat sekä lukukirja. Kieliopista otettiin sanaluokat, nimisanojen deklinationit, komparationi sekä alus ja maine.

Juho Raappanan toiminta Pikkaralan koulun ensimmäisenä johtajana oli edistyksellistä. Niinpä hän osasi kiinnittää huomiota myös vallitseviin epäkohtiin ja kirjoitti vuosikertomukseen vuonna 1895 näin:

Oppilasten pitkät koulumatkat hidastuttivat paljon koulutyötä, sillä oppilaat käyvät koulussa kotoa jaloin aina 8:nkin kilometrin päästä. Samoin vaikeuttaa työtä oppilasten paljous, mutta tämä korjaupi jahka koulu enemmän aikaa on toimiessaan. Lapsen lukuaika supistuu aivan mitättömän vähäksi, sillä koulussa viipyy seitsemän tuntia sekö matkoilla jopa 4:kin tuntia. Väsymys 11-tuntisen työpäivän jälkeen karkottaa lukuhalun sekä voiman.

( Oppilaita oli koulussa vuonna 1895 52, joista 15:llä oppilaalla koulumatka oli 5-10km. )

Helpotusta tilanahtauteen toi osaltaan myös Kiviniemen koulun perustaminen v. 1899. Juho Raappanan jälkeen koulun johtajaksi tuli Karl Fredrik Michlin. Vuodesta 1897 alkaen hän opetti yhdeksän vuotta lapsia Sutelan talossa. Muistitietojen mukaan hän oli ollut pidetty ja taitava seuraihminen. Mainitsemisen arvoinen on myös hänen käsialansa päiväkirjojen lehdillä. Hänen aikanaan vuonna 1901 koululle hankittiin sorvi, mikä osaltaan osoitti kyläläisten edistyksellisyyttä koulun opetusvälineiden kehittämistyössä.


Vuodet 1900-1912 

Miclinin erottua virastaan koulun johtajaksi tuli Aappo Koura vuonna 1907. Hänen aikanaan koululle päätettiin uusi kunnollinen harmooni sekä koraalikirja päätettiin sidottaa. Harmoonirahaston kartuttamiseksi pidettiin iltamat Wäinölässä, vuonna 1906 valmistuneessa Nuorisoseuran talossa.


Uusi koulurakennus vuonna 1913

Kaarlo Henrik Tervonen tuli koulun johtajaksi Aappo Kouran jälkeen 1910. Hänen aikanaan koitti se kauan kaivattu ilonpäivä, jolloin koulu sai aloittaa työnsä uudessa koulutalossa. Tämä tapahtui elokuun 27. päivänä 1913, jolloin alkoi pienten lasten koulutus. Koulun vahtimestarin toimi annettiin tällä uudella koululla entiseen tapaan koulun johtajalle 100 markan vuosipalkkiota vastaan. Toimeen kuului kouluhuoneiden puhdistus ja lämmitys, sekä puhtaanapito ja tuplain vaihto ikkunoihin.

Oppilaat tulivat kouluun tuohon aikaan molemmilta puolilta Oulujokea. Niinpä syksyisin ja keväisin annettiin venekuljetus erityiselle joen yli kuljettajalle, joka koulun omalla veneellä huolehti lapset joen pohjoispuolelta koululle.

Uuden koulurakennuksen myötä myös koulutyötä alettiin suunnitella enemmän ja enemmän. Niinpä vuonna 1913 koulun ulko-ovi päätettiin avata ja puoli yhdeksän, että oppilaat pääsevät lämmittelemään kylmillä ilmoilla. Samoihin aikoihin vaadittiin Venäjän historian ja maantiedon saattamista asianmukaiselle tasolle. Johtokunta päätti asiasta:

Venäjän valtakunnan karttaa ja Venäjän historian oppikirjaa ei voida ottaa käytäntöön koska vastaavaa menoerää ei ole tietty panna menoarvioon.

Sen sijaan Vänrikki Stoolin tarinat päätettiin johtokunnan toimesta poistaa opetuskirjain joukosta. 20-luvulla Venäjän vaikutuksen loputtua kirja oli kuitenkin jälleen käytössä.

Koulun johtokunnalla on silloin tällöin ollut syytä puuttua koulun kurin ja järjestyksen palauttamiseenkin ja niinpä vuodelta 1914 pöytäkirjasta löytyy pykälä:

Keskusteltiin oppilas NN:n rankaisemisesta, kun hän on tuonut kouluun viinaa ja tarjonnut sitä kahdeksalle oppilaalle. Päätettiin antaa hänen itsensä valita toinen kahdesta rankaisusta: seisoa tunnin jälkeenpäin, tai pyytää kaikkien edessä anteeksi.

Vuoden 1920 talousarviokokouksessa on koulun johtokunta teettänyt pöytäkirjaansa seuraavan pykälä:

Koulun opettajan palkka päätettiin vuoden 1921 aikana maksaa luonnossa kunnanvaltuuston päätöksen mukaan siten, että opettajalle vuoden 1921 aikana vuokrataan puoli ha viljelyskunnossa olevaa sulaa ja lannoitettua peltoa, 1250 kg hyviä kylvöheiniä, 5 kpl tuoleja ja ennen olevat kaksi pöytää. 

Tämän lisäksi opettajalla oli tosin vielä valtion palkka.

Samoihin aikoihin päätettiin hankkia 12 lamppua perustettavasta sähköosuuskunnasta. Näin öljylampun aika oli ohi Pikkaralan koululla 20-luvun alkaessa. Opettaja Tervonen muutti 15:n vuoden johtajakauden jälkeen Ylivieskaan.

Hänen seuraajakseen yhden välivuoden jälkeen johtokunta valitsi opettaja Oskari Merenheimon. Hänen toimikautensa Pikkaralassa kesti 20 vuotta vuodesta 1926 vuoteen 1946. Vanhempi polvi muistelee vieläkin hänen musikaalista lahjakkuuttaan tarmokkaana kuoronohjaajana ja erittäin ahkerana sekä koulutyössä että sen ulkopuolella. 30-luvun alkupuolella Oskari Merenheimon johtama mieskuoro toimi elinvoimaisena Oulujoen Ylikylän Nuorisoseuran tilaisuuksissa.

Opettajan työ oli hänen aikanaan erittäin vaativaa työtä. Niinpä vuonna 1926 opettaja Merenheimon aloittaessa toimikauttaan koululla oli 60 yli 9-vuotiasta yläkouluiän saavuttanutta lasta mutta vain yksi opettaja.

20-luvun lopulla oli rakenteilla Oulu-Kontiomäen rautatie ja tämän seurauksena Pikkarala sai runsaasti lisäväkeä ja sen ohella kouluikäisiä lapsia, jotka piti sijoittaa jo ennestään ahtaaseen kouluun. Johtokunnan Kouluhallitukselle lähettämän kirjeen mukaan vuonna 1927 koulupiirissä oli 71 ylä- ja 21 alakouluikäistä lasta. Tämä aiheutti sen, että koululle saatiin toinen opettaja. Sen sijaan koulun laajennushanke sai kunnan rahoitusvaikeuksien vuoksi kerta toisensa jälkeen valtuuston kokouksissa kielteisen päätöksen. Kouluhallituksen hyväksymät piirustukset olivat valmiina, mutta pula-ajan seurausilmiönä kunnan rahoitusvaikeuksien vuoksi ne jäivät arkistoon ja ovat edelleen siellä.

Näissä todella ahtaissa tiloissa oltiin pakotettuja järjestämään koulun poikaoppilaiden käsityön opetus koulun ulkopuolella vuokratiloissa. Niinpä vuonna 1927 vuokrattiin tilavampi huone poikain käsityön opetusta varten Vasalan pirtistä ja vuotta myöhemmin Hiltulan talosta. Näin vältyttiin siirtämästä kaikki yläosaston alaosaston poikien käsityötuntien alkaessa. Tässä vaiheessa, kun vuonna 1927 koululle saatiin toinen opettajanvirka, koululla oli tilastojen mukaan 63 oppilasta.

Sisukkaalla työllä opettajat ja johtokunta selvisivät esille tulevista ongelmista, vaikka koulun käytössä oli vain yksi opetusluokka ja oppilaseteisenä toimiva käsityöhuone. Oppilasmäärän laskiessa 30-luvun alussa 50:een, pula-ajan säästöpäätökset tulivat toimeenpantaviksi ja toinen opettajan virka lakkautettiin ja poikien käsityökalusto siirrettiin takaisin koululle. Käsityökalusto siirrettiin kuitenkin pian Hekkalan taloon, jonka tulipalossa kalusto myös tuhoutui vuonna 1938. Huolimatta pula-ajasta vuonna 1936 kiertävä alakoulu saatiin aikaan. Koulu toimi syyslukukauden Kiviniemen koululla ja kevätlukukauden Pikkaralassa. Koulun aloittaminen Lapinkankaalla vuonna 1939 alentaa Pikkaralan koulun oppilasmäärää.


Sota-aika vaikutti myös koulun toimintaan

Talvisodan alettua opetus koululla keskeytyi 4.12.1939, eikä koulun aloittamisen katsottu olevan mahdollista ilmapommitusvaaran vuoksi. Koulunjohtaja Oskari Merenheimo toimi vartiotehtävissä, ja koululle oli majoitettu siirtoväkeä.

Syksyllä 1940 koulu voitiin jälleen aloittaa. Tällöin koululla oli 51 oppilasta, joista siirtoväkeen kuuluvia lapsia 7. Sota-aikana lapset joutuivat kodeissa osallistumaan entistä enemmän maa- ja kotitalous töihin. Niinpä jatkokoulu jouduttiin keskeyttämään tilapäisesti ja muidenkin koululaisten loma-aikoja pidennetään etenkin sadonkorjuuaikana. Jatko-opetus, jota annettiin maalaiskunnissa lukuvuoden aikana 100 tai enintään 150 tuntia vuodessa, saatiin Pikkaralan koululla kuitenkin toimimaan miltei säännöllisesti vuodesta 1941 alkaen. Oppitunnit pidettiin iltaisin tavallisimmin klo 14–17, varsinaisten koulutuntien päätyttyä.


Kouluruokailu alkaa

Sodan jälkeen alkoi myös koulukeittolatoiminta koululla. Vuonna 1946 koululle ostettiin Mainio-muuripata ja ruokaa alettiin valmistaa piharakennuksessa olevan saunan pesutuvassa, kun muuta paikkaa ei ollut. Maidon jakelu oppilaille oli aloitettu jo kymmenkunta vuotta aikaisemmin.

Vuonna 1946 johtokunta valitsi koulun opettajiksi Kalle Johannes Rautiaisen ja Emilia Rautiaisen. ”Ellasta ja Jussista” tuli sitten pidetty opettaja pariskunta aina 1970-luvulle saakka (Emilia Rautiainen vuoteen 1979).

Vuonna 1948 varsinainen kansakoulu muuttui 7-vuotiseksi, joten koulun oppilasmäärä kasvoi. Lisätyötä opettajille aiheuttivat myös jokavuotiset oppikoulun pääsytutkinnot sekä edellä mainittu jatko-opetus, joka jatkui päiväkirja merkintöjen mukaan aina vuoteen 1958 saakka. Myöskin nuorisotyö vilkastui ja vuodesta 1949 alkaen koululla toimi voimistelukerho ja laulukerho vetäjänä Emilia Rautiainen. Mainittavaa on, että Emilia Rautiaisen johtama ”Kehdosta hautaan” kantaatti esitettiin myös radiossa. Muusta iltakäytöstä on mainittava Oulujoen kiekon nais- ja miesvoimistelijoiden illat. Jussi Rautiainen toimi myös vuodesta 1947 Oulujoen kunnan kansakoululautakunnan sihteerinä, joten töitä sekä kunnan että koulun hyväksi riitti.


Koulu laajenee

Vuonna 1954 saatiin valmiiksi koulun lisärakennus, ja koululle voitiin perustaa kolmas opettajanvirka vuonna 1955. Tällöin koululla oli oppilaita 70. Jussi Rautiaisen toimesta istutettiin koulun piha-aluetta reunustavat koivut, joista on ollut paljon iloa laajan maiseman kaunistajina.

Koivut pihapiirissä ovat kasvaneet miltei täyteen mittaansa, elämä ympärillämme on muuttunut. Näistä muutoksista mainittakoon luettelonomaisesti mm. seuraavat:

- V1964 Oulunjoen kunta liitettiin Oulun kaupunkiin. Tällöin lakkasivat myös koulujen johtokunnat koulun tasolla toimimasta aina vuoteen 1985 saakka.

 - Peruskoulukokeilu aloitettiin Oulun kaupungin kouluissa vuonna 1970. Englannin kielen opetus oli jo aloitettu ja opettajat kävivät uuden matematiikan kursseja ja opiskelivat peruskoulupedagogiikkaa.

- Vuonna 1972 siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon.

Kansakoulusta peruskouluun

Peruskoulujärjestelmään siirtymisen myötä vuonna 1974 perustettiin kouluneuvostot entisten koulun johtokuntien tilalle. Vuonna 1985 haluttiin saada enemmän päätös valtaa kouluille ja johtokunnat aloittivat jälleen toimintansa aiheuttaen päänvaivaa sihteerinä toimivalle koulun johtajalle. Samana vuonna otettiin myös tuntikehysjärjestelmä käyttöön.

Vuodesta 1991 alkaen saivat myöskin koulun johtokunta sekä opettajat osallistua koulun uuden lisärakennuksen suunnitteluun. Uusi koulurakennus onkin mielestäni malliesimerkki hyvästä suunnittelusta ja ammattitaitoisesta toteutuksesta. Tästä suuri kiitos kaupungin talosuunnitteluosastolle ja kaikille rakennuttajatoimen edustajille sekä urakoitsijoille.

Lopuksi on annettava kiitoksen sana Pikkaralan kylätoimikunnalle, koulun johtokunnalle sekä poliittisille päättäjille, joiden tarmokkaan työn ansiosta uudisrakennus on saatu aikaan.


Pikkaralan koulun opettajat 1892–1995

V. 1892- Juho Raappana (”nais-käsitöiden opettajatar” Maria Raappana, virassa toimivat tämän jälkeen yleensä opettajien rouvat)

V. 1897- Karl Fredrik Michlin

V. 1907 Aappo Koura

V. 1910–1925 Kaarlo Henrik Tervonen

V. 1921- Käsitöiden opettajatar Maria Sutela

V. 1925–1926 Kusti Rafael Korhonen

V. 1926–1946 Oskari Merenheimo

V. 1927–1928 Lahja Matleena Halonen toinen opettaja (oppilaita 60)

V. 1928–1930 Elli Saarela

V. 1930- Aili Merenheimo, tyttöjen käsityön opettaja

V. 1936–1938 Eeva Emilia Rättyä, Pikkaralan ja Kiviniemen kansakoulujen yhteinen alakansakoulun opettaja.

V. 1938–1939 Hilja Helena Varjo

V. 1939–1940 Maila Eevi Jokinen, Pikkaralan supistetun kansakoulun opettaja

V. 1940–1941 Outi Harju, Kirkonkylän ja Pikkaralan koulujen alakansakoulujen opettaja.

V. 1941–1941 Anna Vanhanen, Kirkonkylän ja Pikkaralan koulujen alakansakoulujen opettaja.

V. 1942 Vilhelmiina Pajunen, sijainen kevätlukukauden alussa

V. 1942 23.3–31.5 Anni Aliisa Jylhä-Ollila (op. Vanhanen siirtyi Karjalaan alakansakoulunopettaja)

V. 1942–1943 Kerttu Kustaava Särkilahti

V. 1943–1946 Inkeri Pöyhönen

V. 1943- Aili Aunola, Pikkaralan piirin kansakoulun tyttöjen käsitöiden opettaja

V. 1944–1945 Helvi Maria Katila ja Hulda Maria Asp (Inkeri Pöyhösen sijaiset)

V. 1946–1970 Kaarlo Johannes Rautiainen

V. 1946–1979 Emilia Rautiainen

V. 1955- Helvi Juurus

V. 1968–1989 Taina Sinkkonen (myös englanninopettaja)

V. 1970- Eero Ylikorkala

V. 1979–1992 Mirja Koivula

V. 1989–1990 Vappu Räätäri

V. 1989–1990 Helena Kivi (englanninopettaja)

V. 1990- Tiina Kojola

V. 1990–1993 Marja Pajunen (englanninopettaja)

V. 1992- Riitta Rasi

V. 1993- Eliisa Verronen (englanninopettaja)

v. 1995- Esa Kiviharju